Ranuan eläinpuiston jääkkarhunpentu on jo 12-viikkoinen eli liki kolmen kuukauden ikäinen. Tässä vaiheessa pentu on alkanut yhä enemmän liikkua pesässä. Emo kuitenkin pitää sitä tarkasti  “silmällä” (pesässähän on edelleen pimeää) javarmistaa pikkuisen turvallisuuden ohjailemalla sitä hellästi etutassuillaan lähemmäs, jos se eksyy liian kauas. Samoin ruoka-aikoina Venus hakee jälkikasvunsa maitoaterialle pesään  itse peruuttaen ja pentua etutassuillaan perässään ohjaten.

Unta pentu tarvitsee edelleen paljon. Tunnin, parin nokosten jälkeen yleensä se kuitenkin herää ennen emoaan ja niin kuin pienet lapset ainakin, ei anna mammansakaan enää nukkua. Poskivilloissa roikkumalla tai emon varpaita järsimällä se saa usein tahtonsa läpi ja emon nousemaan ylös.

Pesän hiljaisuudessa elelleet jaakarhut pitää totuttaa taas pikku hiljaa ihmisten ääniin ja tuttuihin rutiineihin. Ruokaa on tähän asti vienyt yksi emolle tuttu hoitaja kerrallaan. Viime viikolla kokeilimme, mitä emo tuumii, jos pesällä käykin kaksi ihmistä. Samalla voitaisiin kuvata pennun kehitystä vähän paremmin toisen näyttäessä valoa. Emon ja pennun ehdoilla tietenkin. Pientä ongelmaa aiheutti, ei todellakaan emon hermostuminen, vaan pennun peloton suhtautuminen ihmisiin. Se kun tuppasi niin lähelle kaltereita, että sitä oli hieman hankala kuvata. Emo suhtautui tilanteeseen hienosti; se puhisi hieman huolissaan, muttei käyttäytynyyt millään tavalla aggressiivisesti, eikä vienyt pentuaan pois ihmisten läheltä.

Kahden kuukauden ikää lähestyessään pentu kasvaa edelleen täysin emonmaidon varassa. Painoa kertyy joka päivä lisää yli 100 grammaa! Masu täynnä on hyvä nukahtaa emon syliin…

Maidon tuottaminen pennulle kuluttaa emon kehon vararavintovarastoja. Venus oli ollut syömättä kaksi ja puoli kuukautta, kun se alkoi käydä levottomaksi, kulki eteisen puolella tuijottelemassa ovia ja raapi etutassuillaan lattiaa. Oli aika aloittaa emon ruokinta. Ensimmäisellä aterialla Venus sai lohta fileenä n. 800g. Viikkokausien paaston jälkeen karhu ruuansulatuselimistö tarvitsee hellän herätyksen; kala on helposti sulavaa ja rasvaisena kalana lohi sisältää myös paljon  tärkeitä rasvahappoja.

Pennun liikkuminen on jo kehittynyt mönkimisestä haparoivaan kävelyyn.  Pienet muksahtelut nurin kuuluvat asiaan tässä vaiheessa.

Kun pentu jo hallitsee liikeeitään paremmin, on Venus alkanut imettää sitä istualtaan.

Lopuksi vielä ensimmäinen “live-videon” -pätkä pesästä kalterien läpi kuvattuna.

Vihdoinkin, pitkän monitorin edessä kyttääminen päätteeksi mamma Venus suostui näyttämään pentunsa pääpuoltakin kameralle. Olkaapa hyvät: jääkarhukakara!

Ranuan eläinpuiston jääkarhun pentu alkaa jo näyttää karhunpennulta. Sen silmät ovat auki ja ensimmäiset hampaatkin ovat puhjenneet. Painoa on arviolta kertynyt jo kolme kiloa! Pennun päivät kuluvat edelleen syöden ja nukkuen, ja kasvaen…

Venus on hyvin hellä ja perusteellinen emo, joka puhdistaa pentuaan jokaisella imetyskerralla jopa kymmeniä minuutteja.  Emo on nyt paastoonut yli kaksi kuukautta, mutta ei vieläkään ole osoittanut olevansa nälkäinen. Luonnossa jääkarhuemo on syömättä jopa viisi kuukautta, niinpä eläintenhoitajat eivät ole Venuksen käytöksestä huolissaan.

Pennun liikkeet jäntevöityvät kaiken aikaa, kun sen koordinaatiokyky kehittyy. Vielä se ei kuitenkaan osaa kävellä.

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentu kasvaa huimaa vauhtia emonsa Venuksen hellässä huomassa. Pentu painanee jo kaksi kiloa! Näissä videoissa pentu on vajaan kuukauden ikäinen. Sen liikkuminen on vielä lähinnä mönkimistä, ja vie vielä useita viikkoja ennen kuin se oppii kävelemään. Silmät aukeavat jääkarhunpennuilla noin kuukauden, puolentoista ikäisenä ja ensimmäiset hampaat puhkeavat samoihin aikoihin ennen kahden kuukauden ikää.

Jääkarhunpentu noin 26vrk:n ikäisenä on suurimman osan ajasta lähellä emoaan, yleensä sen etujalkojen välissä. Eläintenhoitajat saavatkin näkyviin reaaliaikaisia vilahduksia pennusta vain sattumalta ennen kuin emo sulkee taas jälkeläisensä syliinsä. Pennun vointia tarkkaillaankin lähinnä valvontakameran nauhoituksia selaamalla.

Emon tehvtäviin kuuluu paitsi tarjota pennulle ravintoa maidon muodossa ja lämpöä ja turvallisuutta sylissä pitämällä, myös huolehtia jälkikasvunsa puhtaudesta ja suolentoiminnasta. Muiden nisäkäsemojen tavoin se nuolee pannun takapäätä ja saa sen näin virtsaamaan ja ulostamaan.

Jääkarhunpennun ollessa jo useamman viikon ikäinen, saattaa emo nousta useiksi minuuteiksi jaloittelemaan. Monesti se samalla se kohentaa petiään kasaamalla olkia keskelle pesää. Emo on käynyt myös juomassa useamman kerran, mutta kiirehtii aina heti takaisin vaativasti ääntelevän pentunsa luo.

Jokivarrenkoulun 2B-luokka Orimattilasta lähetti Joulutervehdyksensä mukana onnitteluja jääkarhuperheelle. Osa hienoista jääkarhupiirroksista on nähtävillä piirustus-galleriassa. Käy kurkkaamassa!

 After a fairly sad year for the reproductive success of the two polar bears Venus and Manasse, who gave birth to a cub December 2009 which eventually then died, we at the Ranua Wildlife Park can now carefully believe in the success of the birth of the cub this year.

The cub was born in the early morning hours on Friday, November 18, and has, by now, survived the most critical period of five days for polar bear cubs. The cub is growing and developing very well now.

The first polar bear cub ever surviving its birth in Finland is the greatest Christmas present for all at the Ranua Wildlife Park.

It is very rare for polar bears to give birth when they are in captivity, away from their natural freedom. The first 24 hours are the most critical: one third of the cubs die during this period. Half of the cubs die before they reach the age of five days, and after a month, only 40% of the cubs born are still surviving. In the earlier times, perhaps the greatest reason for the weakened reproduction for polar bears at various wildlife parks has been the amount of outer stimulus disturbing the mother polar bear, this disturbance eventually causing the mother to abandon its cub or even killing the cub. At the Ranua Wildlife Park, therefore, we have protected the polar bear den and its surroundings early enough, in order to provide peace for Venus to give birth to her cubs. During the time of the pregnancy and also as the cub is being born, however, we follow the progress at all times through microphone recordings and surveillance video cameras installed in the den. While observing the surveillance cameras we not only insure the well-being of the polar bears but also acquire more important information about the behavior of the polar bears, specifically during the pregnancy, at the same time keeping a good eye on the development of the cub.

We took extra care of the well-being of Venus, the mother polar bear, during her pregnancy. A year ago Venus was diagnosed for the insufficiency of the thyroid gland. This condition was taken care of by the appropriate medication. In addition, we also insured that Venus received the all-important fatty acids by giving her cod-liver oil. In order for the mother to cope well with the weeks long fasting ahead and the following nursing of the cub, we also made sure, in her all-around feeding, that she would have enough fat reserves for the period of denning. The ideal weight for a pregnant polar bear female is 300 kilograms, and Venus, most probably, arrived to this weight by the breeding polar bear’s favorite cravings, namely, the roast pork.

A couple of weeks before giving birth, Venus the polar bear stopped eating altogether, and began spending more and more time in her den. On Friday November 18, Venus gave birth to two cubs. One of the cubs, sadly, died during its very first day. The mother nursed her lifeless cub for almost a week by licking the cub and keeping it close to herself. We will never find out the reason why the cub didn’t survive because, it seems, that the mother polar bear, finally, ate her dead cub. This is something understandable in the nature for the fact that the mother receives nutrition from the cub which will help her to survive still for a long time to come before she gets other nutrition.

The cub that survived its birth weighed half a kilogram and in three weeks time it has more than doubled its weight. When the cub reaches the age of a few months, we expect it to weigh close to ten kilograms. By that time, in February – March, it will be able to go outside with its mother. We will inform the public/visitors well in advance of the event.

Kahden jääkarhujen lisääntymisen kannalta surullisen vuoden jälkeen uskalletaan Ranuan eläinpuistossa jo pikku hiljaa uskoa tämän vuoden onnistumiseen. Perjantaina 18.11. aamuyöllä syntynyt pentu on ohittanut tärkeimmän rajapyykin, 5 vuorokauden iän ja kasvaa ja kehittyy hienosti. Ensimmäinen eloon jäänyt Suomessa syntynyt jääkarhunpentu on mahtava joululahja eläinpuiston väelle.

 Vankeudessa jääkarhujen onnistunut lisääntyminen on todella harvinaista –ensimmäiset 24 tuntia ovat kriittisimmät; sen aikana kolmannes pennuista menehtyy. Puolet syntyneistä pennuista kuolee ennen 5 vuorokauden ikää ja kuukauden kuluttua hengissä on n. 40% pennuista. Aiempina aikoina suurin syypää heikkoon lisääntymismenestykseen eläintarhoissa lienee ollut emon häiriintyminen ulkoisista ärsykkeistä ja sen myötä jälkikasvun hylkääminen tai jopa tappaminen. Ranuan eläinpuistossa emon ympäristön rauhoittaminen onkin koettu ensiarvoisen tärkeäksi ja jääkarhun pesärakennus ympäristöineen eristetty hyvissä ajoin ennen ennakoitua penikointia. Odotusaikana emoa ja nyt myös pentua seurataan kuitenkin tiiviisti nauhoittavien valvontakameroiden sekä mikrofonien avulla. Valvontanauhoja läpikäymällä paitsi varmistutaan karhujen hyvinvoinnista, myös saadaan tärkeää tietoa niiden käyttäytymisestä ja pennun kehityksestä.

Myös odotusaikana emon hyvinvoinnista huolehdittiin erityisellä tarkkuudella. Vuosi sitten todettua kilpirauhasen vajaatoimintaa on hoidettu lääkityksellä ja mm. tärkeiden rasvahappojen saanti varmistettu kalanmaksaöljyllä. Jotta emo selviytyisi viikkojen mittaisesta paastosta ja imettämisestä, on sen ruokinta tähdännyt myös vararavinnon kertymiseen. Ihannepainohan odottavalla naaraalla on 300kg, joka lienee saavutettu reilusti tiineen naaraan mielihalujen mukaisella ruokavaliollaa, lähinnä possunpaistilla.

 Pari viikkoa ennen synnytystä Venus-jääkarhu lopetti syömisen ja alkoi yhä enemmän viihtyä omassa pesässään. Perjantaina 18.11. Venus synnytti kaksi pentua, joista toinen kuoli ennen puolen vuorokauden ikää. Emo hoivasi elotonta pentuaan lähes viikon nuolemalla sitä ja pitämällä sitä lähellään. Menehtymisen syy ei selviä koskaan, sillä emo näyttää lopulta syöneen kuolleen pentunsa. Tämä on luonnossa järkeenkäypää, sillä pennun ruumiista emo saa ravintoa, jota ilman sen pitää pärjätä vielä pitkän aikaa.

Elossa selvinnyt pentu painoi syntyessään n. puoli kiloa ja on kolmessa viikossa jo yli tuplannut painonsa. Muutaman kuukauden ikäisenä pennun oletetaan painavan jo lähemmäs kymmenen kiloa ja tuolloin, helmi-maaliskuulla, se pääseekin ensimmäisen kerran ulos emonsa kanssa. Asiasta ilmoitetaan yleisölle etukäteen.

 Pennun kehittymistä voi jatkossa seurata Ranua Zoo Blogissa,

Puolitoistavuotias Jehu-karhu kipaisi puuhun. Nuoret karhut ovat hyvin ketteriä, ja puuhun kiipeäminen on luonnossa monesti pelastus, kun isompi (uros-)karhu tulee vastaan.

Syksyn tulo on saanut Jehun tankkaamaan talven varalle. Pullea ulkomuoto kertoo paitsi paksusta turkista, myös nahanalaisen vararavinnon hyvästä määrästä. Talviunen aikanahan karhut eivät syö useaan kuukauteen mitään, joten rasvavarastot ovat tarpeen.

Ranuen eläinpuiston eläintalon hiirelässä käy kuhina. Useammallakin hiiriemolla on poikasia. Emot näyttäisivät hoitavan poikaisia yhteisvoimin; maitobaarilla on aina kova tungos, kun “tuora emo” vaihtuu vuoroon.